Nyt olen taas sillä tuulella etten taida jaksaa kirjoittaa artikkelin artikkelia, ellen sitten puhu omasta elämästäni, jonka lukeminen on tylsää ja aikaa vievää puuhaa. Ei kun ihan totta! Inhoan itsekin lukea toisten kirjoittamia tylsiä artikkeleita omasta elämästään, joissa kirjoittaja puhuu koko ajan siitä kuinka ihanaa tai kauheaa hänen elämänsä on. Toista se on silloin jos törmäät johonkuhun tuttuun kadulla. Silloin sitä jaksaa kuunnella vaikka puoli tuntia sitä samanlaista höpötystä, vai?

Ja kaikkien turhaa pölötystä inhoavien kauhu, perhetapaaminen! Juuri silloin kun sinun pitäisi mennä ystäväsi luo, tai juuri silloin kun telkkarista tulee hyvää ohjelmaa, juuri silloin on perhetapaaminen, jolloin kaikki mahdolliset sukulaiset, ja jopa heidän ystävänsäkin tulevat. Yää! Hirveää pölötystä siitä kuinka Esko sai töitä yliopistossa, tai siitä kuinka Pekka valmistui insinööriksi. Lievästi sanottuna tylsää. Itse henkilökohtaisesti inhoan yli kaiken perhetapaamisia, sukujuhlia ynm.

Ja se kaikki turha pöyhkeily ja laittautuminen. Kun äiti vihdoin kahden tunnin meikkaamisen jälkeen saapuu vessasta, on jo koko suku ehtinyt kerääntyä paikalle, kun sinun olisi vain pitänyt mennä hakemaan hiustenkuivaaja. Ja koko ajan kun vieraita lappaa ovesta sisään upeissa tiukoissa leningeissään, tiukat korkokengät jalassaan sinä saat juosta talon toisesta päästä toiseen päähän milloin minkäkin pienen syyn varjolla. Onneksi tällaisia perhetapahtumia on vain harvoin. Enintään kahdesti vuodessa. Paitsi että samat ällöttävät sukulaisesi ovat aina sukulaisiasi, ja soittelevat kerran viikossa vain kysyäkseen, koska seuraava sukukokous pidetään, RASITTAVAA!

 

 

Puhuminen on muutenkin aina se "ainoa tapa ratkaista ongelmat" Siitä on kyllä usein hyötyä, jos tappelu alkaa ja osaa puhua ja hoitaa asian rauhallisesti ja asiallisesti. Tosin, minusta opettajien pitäisi rajoittaa sitä ainaista tylsää päpätystään. Jos historian tunnilla käsitellään entisajan lapsien elämän kurjuutta, ei opettajan kannata alkaa ruveta kertomaan itku kurkussa omasta lapsuudestaan. Toki jos opettajan on pakko avautua, niin kirjoittaisi asiansa vaikka blogiin niinkuin kaikki muutkin luuserit!       

...

Noniin, nyt olen päpättänyt turhaa paskaa jo vaikka kuinka paljon, luulen että on aika käydä nukkumaan. Eikunhei! Mähän annan teille vähän vinkkejä.

 

Kohteliaita tekosyitä siihen jos törmäät kadulla tuttuun etkä haluaisi alkaa kuunnella hänen jorinoitaan:

• Minun pitää tavata eräs ystäväni pian
• Lounastaukoni loppuu ihan pian, täytyy mennä
• Oli kiva rupatella, mutta minun olisi pitänyt olla kotona jo kauan sitten
• Bussini ei odota!
• Jutellaanko myöhemmin, minulla on vähän kiire
• Minun piti toimittaa eräs juttu työtoverilleni jo kauan sitten
• Kuka sun juttujas jaksaa kuunnella!
• Haista p***a
• Älä ny vaan sano että sa aiot jatkaa tota uuvuttavaa p*skanjauhantaa!